Kirjoituksiamme

Terveyden kannalta liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden, huonon kunnon ja runsaan paikallaanolon suorat kustannukset eri lähteiden mukaan Suomelle ovat 3,2-7,5 miljardia euroa. Alle kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuosituksien mukaan. Aikuisista alle viidennes liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisen määrän viikossa.

Näillä vähäisillä liikuntamäärillä aiheutuu yhteiskunnalle suoria terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuuden menetyksiä. Summasta kuitenkin puuttuu välillisten verojen aiheuttamat menetykset. Laskelmasta puuttuu lisäksi kaikki alle 10 päivää kestäneet sairauslomakustannukset sairauksista, joista ei ole julkaistu väestöosuuden tunnuslukua. Eikä siinä ole hiilineutraalin liikkumisen aiheuttamia säästöjä.

Suomalaisten liikuntaan käyttämä aika lähti laskuun 70-luvun jälkeen. Suunta on ollut tasaisen laskeva siitä asti. Useat tutkimukset kertovat seurauksista: tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ylipaino, masennus ja ahdistuneisuus, diabetes ja syrjäytyneisyys. Kansalaisten liikkumattomuus on johtamassa kestämättömään tilaan. Kymmenessä vuodessa terveydenhuollon menot ovat kasvaneet yli 50 prosenttia.

Liikunta antaa onnistumisen tunteita. Sen avulla oppii käyttämään ja ymmärtämään omaa kehoaan. Liikkumisesta saa iloa ja hyvää oloa. Harrastaminen samanhenkisten ja samasta lajista tykkäävien kanssa luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Harrasteryhmistä saa uusia kavereita. Kyse on siis muustakin, kuin terveydestä tai edes kansanterveydestä. Nämä tulevat erinomaisena plussana kaiken muun lisäksi.

Kolmannen sektorin toimijat ovat tärkeitä kansalaisten liikuttamisesta. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva urheiluseuratoiminta tekee korvaamatonta työtä. Suomi on tunnettu vapaaehtoisistaan. Juuri missään muualla harrasteseurat eivät perustu näin laajaan vapaaehtoisuuteen, kuin meillä.

Jos kaikkien seurojen valmentajat olisivat palkattuja, se johtaisi siihen, että maksut nousisivat. Korkeiden harrastemaksujen myötä monen harrastaminen vaikeutuu, tai jopa tulee mahdottomaksi. Kenties Suomen tuleva huippu-urheilija joutuu lopettamaan vain, koska vanhemmilla ei ole varaa kustantaa harjoittelua. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja pitää itsestään huolta liikkumalla.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi on yksilön sekä urheiluseurojen vastuun lisäksi yhteiskunnalla. Liikuntamäärien lisäämiseksi pitää tehdä töitä yli ministeriörajojen, ei vain opetus- ja kulttuuriministeriössä. Toimenpiteitä tarvitaan mm. koululiikunnassa, kevyen liikenteen verkostojen ja lähivirkistysalueiden suunnittelussa, puolustusvoimissa, työelämässä, luonnon virkistyskäytössä ja terveyspalveluissa. Valtion ja kuntien yhteistyötä sekä seurojen että urheiluliittojen kanssa pitää lisätä. Seuroissa on valmiiksi valtava osaamismäärä, joka kannattaa hyödyntää entistä tehokkaammin.

Suomen yksi tavoite pitäisi olla; maailman kovakuntoisin kansa. Valtion pitää lisätä toimia sekä resursseja liikuntaan. Islannin malli on monelle tuttu. Valtion, koulujen, vanhempien ja harrasteseurojen tiiviin yhteistyön seuraukset ovat näkyneet islantilaisten lisääntyneenä hyvinvointina, vähentyneenä päihteiden käyttönä sekä menestyksenä urheilussa maailmanlaajuisesti. Hyvillä päätöksillä liikunnan ympärillä saadaan iloa, terveyttä ja säästöjä.

Anneli Lehto

nuorisovalmentaja

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas

Vaasa

Olipa kerran Juha, Petteri ja Timo. Vaalit oli tulossa ja he asettuivat ehdolle eduskuntaan. Mitenkä niitä ääniä sitten saadaan, miettivät?

Keksipä Juha mennä koululaisten luo oikein lapun kanssa. ”Jos vanhempanne minua äänestää niin lupaan, että teiltä en leikkaa.” Menipä Petteri opiskelijoille puhumaan. ”Jos minua äänestätte niin lupaan olla teiltä leikkaamatta.” Lähtipä Timo Espoon kaupungista ilosanomaa viemään köyhille, vähäosaisille ja eläkeläisille. ”Jos minulle äänenne annatte niin lupaan etten teiltä leikkaa.”

Niin kävi, että Juha voitti, Petteri toiseksi tuli ja Timo, Timo jytkyn sai.

Niinpä päätettiin perustaa oikein perusjytky, porvarihallitus. Juhasta tuli johtaja, Petteri sai rahat ja Timo hillotolpan.

Ensi töikseen pojat pyörsivät pyhät lupauksensa ja takit kääntyilivät heidän aloittaessaan leikkaukset. Ensin leikattiin Juhan koululaisilta, sitten Petterin opiskelijoilta ja viimein Timon köyhiltä ja eläkeläisiltä. Niin, syyllisiähän tähän olivat kierot valtiovarain virkamiehet, jotka eivät olleet kertoneet rahojen olevan lopussa. Eivät olleet pojat tuota huomioineet lupaillessaan.

Mutta sitten tuli viesti: Kilpailukyky on heikkoa, duunareilla liian isot palkat. Mitäpä neuvoksi? Neuvoa lähdettiin EK:n EVA:lta hakemaaan .

EVA:n Matti heitä neuvomaan: Pakkolaeilla uhkailkaa, jos eivät taivu. Mutta myös diiliä esittäkää.

Ai millaista diiliä? Semmoista artisti maksaa -diiliä, tässä tapauksessa duunari maksaa. Palkkojen alennus, työpäivän pidennys, lomarahojen leikkaus ja työnantajamaksut työntekijöiden maksettaviksi.

Siitäpä lähti Juha kiireesti ay:tä tapaamaan ja pakkolaieilla uhkaamaan, jos diilin eivät suostuisi. Tuostapa säikähti ay ja kiireesti diilin hyväksyi, kikyksi se nimitettiin mitä lie tarkoittaakin? Siitä sai Juha ja Petteri Jarin kanssa nyrkkiä iskemään, hillotolppa-Timo oli hiljaa.

Vielä oli sote sotkematta. Mitäpä jos pieni hallituskriisi aikaan saataisiin, puhelivat pojat. Niinpä siitä Juha ilmoittamaan, että jos ei selviä niin kohta Saulin puheille lähtisi. Niinpä yön yli nukuttua ilmestyi kolme iloista veijaria lamppujen loisteeseen ilmoittamaan sote-sovusta. Juha maakunnat saisi, Petteri verorahat, jotka sitten siirrettäisiin terveysbisnesyritysten kassaan valinnanvapauden nimissä. Siellähän kaverit jo niitä malttamattomina odottivatkin. Timo hillotolppansa pitää sai ja ei sanonut mitään.

Mutta sitten tuli Brysselin Jussi, julma-Jussi ja Timolle omasta puolueesta ovea näytti. Tuostapa jo Juha ja Petteri säikähtivät.

Juha jo lentokoneella Saulille eropyyntöä viemään lähti. Mutta Timopa ilmoitti löytyvän tarvittavan määrän napinpainajia. Pyörsi Juha lentokoneensa takaisin. Palkinnoksi sai Timo hillotolppansa pitää lisäksi neljä muutakin tolppaa palkkioksi tuli.

Mutta vielä oli työllisyysaste toteutumatta. Mitäpä sille tehtäisiin?

Silloinpa saivat Juha ja Petteri loistoidean: aktiivimalli. Jos ei tuntia työssä viikossa olisi, niin tukea silloin leikattaisiin. Kas kun tunnin viikossa töissä olevaa ei enää työttömäksi laskettaisi. Mutta kukapa sen esittäisi? En minä, sanoi Juha, enkä minä, sanoi Petteri. Mutta onhan meillä Jari. Hän se voisi esitellä.

Jaripa epäröi tuohan leikkaa pientä työmarkkinatukea, etten minä… ”Jari lopeta tuo omilla aivoilla ajatteleminen.”

Ja hokkuspokkus työllisyysaste saatiin juuri tavoitteeseen. Ja Juha ja Petteri loistivat kuin Naantalin aurinko. Vain yksi ei sanonut mitään, hillotolppa-Timo oli vaiti.

Se valtion velka on vielä hoitamatta, totesi Juha. ”Soitatko Petteri Finveraan ja pyydä maksamaan valtiolle velkansa 2,2 miljardia, tasan saman summan, minkä valtio pitäisi lainata budjetin tilkkeeksi. Voivat sitten lainata sen summan ulkomailta valtion takauksella.”

Näin tapahtui ja kas, ei tarvinnut valtion lisää velkaa ottaa ja se tulkittiin velan lyhennykseksi. Ja taas loistivat Juhan ja Petterin naama hiljaa vain oli hillotolppa-Timo.

Ja niin elivät Juha, Petteri ja hillotolppa-Timo onnellisina huhtikuun loppuun asti.

Sen pituinen se.

Kari Laitala

Vaasa

Elämme aikaa, jolloin köyhän pitää olla solidaarinen rikkaille. Suomen vientiteollisuus ja maailmanlaajuisessa talousjärjestelmässä pärjääminen menee suomalaisen köyhän edelle. Valmiiksi heikossa asemassa olevan ihmisen aktiivisuus ei lisäänny vähentämällä rahallisia tuloja ja leikkaamalla etuuksia, päinvastoin. Perusturva, tulot ja tuet, on oltava sillä tasolla, että ihminen voi hyvin ja pystyy olemaan aktiivinen.

Moni keskituloinen tietää, mitä ajanpuutteesta johtuva stressi on. Kun tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen, mitä pitäisi tehdä. Ihminen unohtelee asioita, laiminlyö yhteistä aikaa perheen kanssa, nukkuu riittämättömiä yöunia, liikkuu liian vähän – elämä kapenee. Käytännössä, kun on puute ajasta, ajatus keskittyy siihen ja kaikki muu jää huonolle hoidolle. Sama on rahan puutteen, eli köyhyyden kanssa. Ihmisen aivot keskittyvät rahan puutteeseen, jolloin kaikki muu kärsii.

Suomen nykyinen sosiaaliturvamalli on sekava, monimutkainen, hidas, vastikkeellinen ja sisältää kannustinloukkuja. Se ei aina vastaa ihmisten tarpeisiin ja työelämän muutokseen. Nykyjärjestelmä saattaa lannistaa entisestään, kyykyttää jo valmiiksi luhistunutta ja ajaa ihmisiä syvempään ahdinkoon. Lisäksi Suomen pitää poistaa eri virastojen päällekkäisyyttä ja vähentää byrokratiaa. Vasemmistoliitto näkee perustulon sosiaaliturvan uudistajana.

Perustulo olisi joustava, kannustava ja turvaa lisäävä sosiaaliturvan muoto muuttuvassa yhteiskunnassa. Perustulon tason tulee olla riittävä, niin että se vähentää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta. Toimeentulotuen tarpeen vähentäminen on keskeinen tapa vähentää loukkuja, sillä nimenomaan toimeentulotukea pidetään pahana kannustin- ja köyhyysloukkuna.

Vasemmistoliiton sosiaaliturvamallissa perustulo olisi 800 euroa. Rahoitus tulisi osittain siten, että perustulo korvaisi joukon nykyisiä perusturvaetuuksia sekä toimeentulotuen ja lisäksi ansio- ja pääomatulojen verotus yhtenäistettäisiin siten, että suurten tulojen verotus kiristyisi. Perustulo verotettaisiin pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

Ei perustulon kaltaista suurta yhteiskunnallista uudistusta tehdä yhdessä yössä, vaan sitä kohti tulisi mennä vaiheittain. Tulevan vaalikauden toteutuksia voisivat olla syyperusteisten minimietuuksien yhtenäistäminen, sosiaaliturvan ja palkkatulon yhteensovittamista helpottavien suojaosien korotus sekä rangaistusluonteisten karenssien poistaminen ja työttömänä opiskelun helpottaminen. Perustulokokeilua tulisi myös jatkaa sekä laajentaa.

Perustulon idea on lisätä kannusteita, luoda vapautta ja parantaa turvallisuutta. Sen avulla työttömien kontrollitarve vähenee ja byrokratia kevenee. Perustulon avulla ihminen saa mahdollisuuden yksilöidympien keinojen avulla toteuttaa itseään. Ihminen voi kouluttautua pelkäämättä leikkureita ja parantaa työllisyysmahdollisuuksiaan. Kaikkein tärkeintä on, että ihmisen stressi vähenee, elämänhallinta helpottuu ja hyvinvointi lisääntyy.

Anneli Lehto (vas.)

eduskuntavaaliehdokas

valtuustoryhmän pj.

Vaasa

Pohjalainen julkaisi 29.11.2018 Reino Kolmosen yleisökirjoituksen, jossa hän kritisoi Vaasan Vasemmisto ry:n 6.11.2018 järjestämää keskustelutilaisuutta Vaasan vanhuspalvelujen tilasta.

Otamme mielellämme kritiikkiä vastaan, sillä uskomme, että asiallinen ja perusteltu kritiikki auttaa laajentamaan näkökulmia asioista ja kehittämään omaa toimintaa. Koemme kuitenkin tarpeelliseksi vastata Kolmosen kirjoitukseen korjataksemme siinä esiintyviä virhetietoja, joita hän tekstissään viljelee.

Kolmosen mukaan tilaisuuden esityksissä ei juurikaan puututtu vanhuspalveluissa esiintyviin puutteisiin. Hän myös luettelee useita sellaisia kirjoituksessaan.

Esityksissä kuitenkin tuotiin esille kaikki hänen mainitsemansa puutteet sekä monia muitakin kuten esimerkiksi riittämätön tiedottaminen palvelutarpeen arvioinnista ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksista.

Erityisesti työelämän asiantuntijoiden puheenvuoroissa nostettiin voimakkaasti esille työntekijöiden huolia sekä heidän näkemyksiään tarvittavista parannuksista.

Kolmonen väittää myös Harri Moision kehuneen Vaasan riittäviä resursseja verratessaan kaupunkien vanhuspaluihin käyttämiä määrärahoja. Tämä ei pidä paikkaansa.

Moision graafisesta esityksestä kävi toki ilmi, että Vaasassa satsataan enemmän vanhuspalveluihin kuin monissa vertailukunnissa. Esityksen tarkoitus oli kuitenkin nostaa esille se seikka, että hallinnon osuus Vaasan määrärahojen käytössä on suhteessa suurempi kuin itse käytännön työhön satsattu raha. Tämä ihmetytti meitä ja siihen halusimme myös vastauksia.

Kolmonen kysyy myös, miksi esityksessä ei verrattu koti- ja laitoshoidon määrärahojen kehitystä Vaasassa. Tämäkään ei pidä paikkaansa.

Graafisissa taulukoissa oli hyvin esiteltynä sekä koti- ja laitoshoidon talousarvion että niiden toteuman kehitys vuosilta 2013–2017.

Kolmosen mukaan yhtä ainutta vanhusta ei ollut ilmaantunut paikalle. Mekin olisimme toivoneet sankoin joukoin ikäihmisiä ja muita kuntalaisia paikalle, mutta heitä kuitenkin oli muutama yleisössä.

Tietääksemme yli 75-vuotiaat kuuluvat ikäihmisiin ja tässä yhteydessä kiitämmekin vielä heitä sekä muutamaa muuta kuntalaista osallistumisestaan tilaisuuteen.

Lopuksi Kolmonen toteaa virkamiesjohdon olevan mielissään tällaisista rupatteluhetkistä. Sitä mekin toivomme. Tavoitteemme nimittäin oli nimenomaan luoda uusia avauksia yli puolue- ja toimialarajojen.

Tarkoitus oli, että työntekijöiden ja kuntalaisten ääni tulisi kuuluviin ja voisimme kaikki yhdessä miettiä ja etsiä ratkaisuja ongelmiin. Pelkkä kritisointi ja mustamaalaus ei edistä asioita.

Sanottakoon vielä, että uskomme tilaisuuden herättämän keskustelun vaikuttaneen osaltaan siihen, että pian sen jälkeen käydyssä valtuuston budjettikokouksessa vanhuspalveluihin saatiin lisää määrärahoja.

Anneli Lehto

valtuustoryhmän pj.

Vasemmisto

Katja Angelot

Vaasan Vasemmisto ry., pj.

Millaisessa yhteiskunnassa sinä haluat asua ja elää? Sellaisessa, jossa jokainen joutuu ostamaan elämälleen välttämättömimmät palvelunsa itse, vaikka varaa ei olisi, vaiko sellaisessa, jossa pidetään huolta kaikkein heikoimmassakin asemassa olevista?

Veroprosentin nosto oli pelastusliike Vaasan kaupungilta, kun mm. lomarahoja leikannut kiky-sopimus ja valtion veronalennukset näyttivät uhkaavan kaupunkimme itsemääräämisoikeutta. Valtuuston lakisääteinen velvollisuus on saada kuntatalous tasapainoon, muuten valtio tekee sen.

Muistammehan toki, että kiky-sopimus ja veronalennukset ovat oikeistopuolueiden hallituksessa tekemiä ratkaisuja.

Erityisesti kokoomus on viime aikoina toitottanut, että veronkorotus olisi jonkinlainen helppo ratkaisu jossa ”kädet ovat syvällä kuntalaisten taskuissa”.

Vasemmistossa veronkorotuksia ei erityisesti haluta, mutta jos vaihtoehtona on leikata palveluista, on maltillinen veronkorotus huomattavasti oikeudenmukaisempi ratkaisu.

Kuntavero on tasavero vain periaatteessa, koska erilaisten verovähennysten ansiosta pienituloisimmat maksavat pienempää prosenttia kuin suurituloiset.

Veronmaksajain keskusliiton mukaan Suomessa kunnallisveroa maksetaan keskimäärin vasta vajaan 15 000 euron vuosituloista. 25 000 euron tuloilla veroprosentti on noin 10 ja 38 000 euron tuloilla 16. Verojen maksussa otetaan siis aina huomioon tulot, toisin kuin palvelujen leikkauksissa.

Koulukirjojen riittävyys, katujen kunnossapito, leikkipuistojen huolto, vanhusten palvelut ja uimahallilipun hinta. Peruspalvelut koskettavat kaikkia asukkaita varallisuuteen katsomatta.

Kun näistä leikataan, tai maksuja korotetaan, ei perheiden ja asukkaiden tulotasoa huomioida. Toimivista palveluista hyötyvät kaikki.

Koska kuntalaki edellyttää alijäämän kattamista vuoden 2020 loppuun mennessä, ei veroprosentin nostolle ollut valtuustossa juuri vaihtoehtoja. Varsinkaan kun Susanna Kosken (kok.) esitys siitä, ettei prosenttia nostettaisi lainkaan, ei sisältänyt minkäänlaisia ehdotuksia siitä, miten alijäämä olisi muuten katettu.

Kaupungin tehtävä on tehdä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä ratkaisuja. Verojen kiristäminen on vain harvoin perusteltua. Siksi se ei ole kenenkään erityistoive, eikä nostoa kannateta heppoisin perustein. Veronalennukset puolestaan kuulostavat kuntalaisen korvaan aina kivalta ja siksi kokoomus sitä mielellään väläytteleekin aina tilaisuuden tullen.

Veroilla on kuitenkin tärkeä tehtävänsä turvata kaupungin toimintaedellytykset. Jokainen voi itse miettiä kuinka kalliiksi kuntalaiselle tulisi, jos meilläkin maksettaisiin itse koulut, kouluruoat, terveydenhuollon todelliset kustannukset jne. Silloin vasta kuntalaisten taskuilla oltaisiinkin. Erityisesti pienituloisimpien ja niiden, jotka eniten tukea ja apua tarvitsisivat.

Aino Akinyemi (vas.)

kaupunginvaltuutettu,

eduskuntavaaliehdokas

Vaasa