Kirjoituksiamme

Akkutehdas Vaasaan ei tee Suomesta onnelaa, kun samaan aikaan toisaalla ajetaan työtä alas.

Vaasalle sillä on kuitenkin merkitystä. Se nostaa kaupunkilaisten näköaloja tulevaan, jos hyvä aiesopimus muuttuu sanoista todeksi. Sen näkemiseen meiltä kuluu vielä muutama vappu.

Vappu on nähnyt 130-vuotisen historiansa aikana paljon hyvää ja paljon myös huonoa.

Vaasan akkutehdas on vapullekin uusi haaste. Vaasalaisille on hyvä, kun syntyy uutta työtä ja työpaikkoja. Kaupunkiin odotetaan uutta työväkeä ja vireyttä monella tapaa.

Yksilön kannalta uusi työpaikka aukeaa useimmiten vasta hyvän koulutuksen avulla. Vaasassa ammattiopisto ja yliopisto ovat siinä avainasemassa.

Vappu on ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen juhlapäivä. Se on hyvä ajankohta arvioida suomalaisen työn ja työelämän tilaa, niin meillä kuin muualla.

Tiedämme, että kansainvälinen vappu syntyi kotiin, jossa ammatillinen ja poliittinen työväenliike elivät alkutaivaltaan. Aikaan jolloin työväenluokkaa kehotettiin liittymään yhteen ja toimimaan yhdessä, jotta saisivat äänensä työelämässä kuulumaan.

Suomen työväenliike on johdonmukaisesti toteuttanut tätä ohjetta. Vappu on aina ollut lippua kantamassa ja kannustamassa. Tarve ammattiliittojen aktiiviselle toiminnalle ja vapun juhlimiselle ei ole minnekään kadonnut.

Kulunut vuosi ei ollut valoisa sopimisen perinteelle työelämässä. Varjonsa sille ovat heittäneet Suomen suuret työnantajajärjestöt, Teknologiateollisuus ja Metsäteollisuus.

Ne haluavat rikkoa sopimisen järjestelmät, jotka ovat vakiintuneet ”Tammikuun kihlauksen” 1940 jälkeen. Kahdeksan vuosikymmentä kestänyt toimintatapa on nostanut Suomen arvostettujen kansakuntien huipulle. Suomalaiset ovat kokeneet sen myös omakseen.

Työnantajapiirien halu yksipuolisesti romuttaa hyvin toimineet järjestelmät pitää sisällään myös ajatuksen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hajottamisesta.

Sopimisesta tulee helposti paikallista pakottamista, jossa ammattiliitoilla ja duunareilla on vain statistin rooli. Samoin oli aikana ennen vapun syntymäpäivää, aikana, jolloin ristiriidat kärjistyivät ja johtivat usein työtaisteluihin.

Koronaviruksen takia elämme yhä poikkeuksellista vuotta. Ymmärrettävästi, emme juhli tänäkään vuonna vappua toreilla ja työväentaloilla.

Toimimme parhaiden suositusten mukaan. Vahvistamme yhteishenkeä ja tuemme toisiamme. Pidämme mielessä työväenliikkeen arvokkaat saavutukset, jotka ovat ylisukupolvisen ja aktiivisen työn tulosta.

Hyvää vappua kaikille!

Vasemmistoliiton Vaasan kunnallisjärjestö

Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi jo kolmannen kerran. Vaasassa on pantu tavoitteeksi, että täällä voisivat asua maailman onnellisimmat ihmiset. Mutta onni ei ole lahja. Se on niin arvokas asia, ettei sitä voi jättää pelkästään virkamiesten varaan.

Ensi keväänä, huhtikuun 18. päivänä, vaasalaiset voivat valita edustajansa rakentamaan maailman onnellisimpien ihmisten kaupunkia. Valtuustosalissa on tuolit vapaana tätä varten, ja yksi niistä voi olla sinua varten.

Tyhjästä uudet valtuutetut eivät tietenkään aloita. Vaasa on ollut kaupunki jo yli neljäsataa vuotta. Hallintoa ja organisaatiota on uudistettu, eikä loppua näy. Uudet valtuutetut ovat todennäköisesti niitä, jotka tekevät lopulliset päätökset sosiaali- ja terveysasioiden siirtämisestä maakunnalle. Maakunnan vastuulle siirtyy myös palo- ja pelastustoimi. Samalla he siirtävät ison joukon kaupungin työntekijöitä ja kaupungin rahoja maakunnan puolelle.

Kaupungin budjettikirja vuodelle 2022 tulee olemaan aivan toisen näköinen kuin se, jonka mukaan valtuutetut aloittavat nelivuotiskautensa 2021.

Vaasan kokoinen kaupunki, vanhan läänin pääkaupungin perua, tarjoaa erilaisia palveluja myös muille kuin omille veronmaksajilleen. Sille jää toki runsain määrin lakisääteistäkin tehtävää: lasten päivähoito ja koulutusasiat, kulttuuri-, nuoriso- ja kirjastopalvelut, kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö, vesi-, energia- ja ympäristöasiat, jätehuolto, ym.

Valtuutettujen vallassa on päättää, miten pakolliset asiat järjestetään, mennäänkö minimitasolla vai nostetaanko rimaa. Valtuusto voi vielä päättää järjestää yhtä ja toista tarpeellista asukkaiden onnellisen elämän edistämiseksi, jos vain rahaa on.

Vaasassakin vasemmistoliitto tekee työtä kaikille oikeudenmukaisen Suomen puolesta. Rakennamme kaupunkia, jossa jokainen lapsi saa mahdollisuuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja jatko-opintoihin, jokainen pääsee lääkäriin nopeasti ja jossa jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus kohtuuhintaiseen kotiin. Vaasassakaan kenenkään ei pidä jäädä yksin.

Haluamme, että Vaasa on ekologisesti ja ilmastollisesti kestävä. Siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan on hyvinvointivaltion rakentamiseen verrattavissa oleva tehtävä.

Vaasa menestyy parhaiten, kun jokaisella työikäisellä on mahdollisuus reiluun ja turvalliseen työelämään – iästä, koulutuksesta, ammatista ja työmarkkina-asemasta riippumatta.

Tietä onnellisten vaasalaisten kaupungiksi ei ole viitoitettu valmiiksi. Monessa risteyksessä joudutaan miettimään suuntaa ja matkanopeutta.

 

Vasemmistoliiton Vaasan kunnallisjärjestö ry

Terveyden kannalta liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden, huonon kunnon ja runsaan paikallaanolon suorat kustannukset eri lähteiden mukaan Suomelle ovat 3,2-7,5 miljardia euroa. Alle kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuosituksien mukaan. Aikuisista alle viidennes liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisen määrän viikossa.

Näillä vähäisillä liikuntamäärillä aiheutuu yhteiskunnalle suoria terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuuden menetyksiä. Summasta kuitenkin puuttuu välillisten verojen aiheuttamat menetykset. Laskelmasta puuttuu lisäksi kaikki alle 10 päivää kestäneet sairauslomakustannukset sairauksista, joista ei ole julkaistu väestöosuuden tunnuslukua. Eikä siinä ole hiilineutraalin liikkumisen aiheuttamia säästöjä.

Suomalaisten liikuntaan käyttämä aika lähti laskuun 70-luvun jälkeen. Suunta on ollut tasaisen laskeva siitä asti. Useat tutkimukset kertovat seurauksista: tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ylipaino, masennus ja ahdistuneisuus, diabetes ja syrjäytyneisyys. Kansalaisten liikkumattomuus on johtamassa kestämättömään tilaan. Kymmenessä vuodessa terveydenhuollon menot ovat kasvaneet yli 50 prosenttia.

Liikunta antaa onnistumisen tunteita. Sen avulla oppii käyttämään ja ymmärtämään omaa kehoaan. Liikkumisesta saa iloa ja hyvää oloa. Harrastaminen samanhenkisten ja samasta lajista tykkäävien kanssa luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Harrasteryhmistä saa uusia kavereita. Kyse on siis muustakin, kuin terveydestä tai edes kansanterveydestä. Nämä tulevat erinomaisena plussana kaiken muun lisäksi.

Kolmannen sektorin toimijat ovat tärkeitä kansalaisten liikuttamisesta. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva urheiluseuratoiminta tekee korvaamatonta työtä. Suomi on tunnettu vapaaehtoisistaan. Juuri missään muualla harrasteseurat eivät perustu näin laajaan vapaaehtoisuuteen, kuin meillä.

Jos kaikkien seurojen valmentajat olisivat palkattuja, se johtaisi siihen, että maksut nousisivat. Korkeiden harrastemaksujen myötä monen harrastaminen vaikeutuu, tai jopa tulee mahdottomaksi. Kenties Suomen tuleva huippu-urheilija joutuu lopettamaan vain, koska vanhemmilla ei ole varaa kustantaa harjoittelua. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja pitää itsestään huolta liikkumalla.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi on yksilön sekä urheiluseurojen vastuun lisäksi yhteiskunnalla. Liikuntamäärien lisäämiseksi pitää tehdä töitä yli ministeriörajojen, ei vain opetus- ja kulttuuriministeriössä. Toimenpiteitä tarvitaan mm. koululiikunnassa, kevyen liikenteen verkostojen ja lähivirkistysalueiden suunnittelussa, puolustusvoimissa, työelämässä, luonnon virkistyskäytössä ja terveyspalveluissa. Valtion ja kuntien yhteistyötä sekä seurojen että urheiluliittojen kanssa pitää lisätä. Seuroissa on valmiiksi valtava osaamismäärä, joka kannattaa hyödyntää entistä tehokkaammin.

Suomen yksi tavoite pitäisi olla; maailman kovakuntoisin kansa. Valtion pitää lisätä toimia sekä resursseja liikuntaan. Islannin malli on monelle tuttu. Valtion, koulujen, vanhempien ja harrasteseurojen tiiviin yhteistyön seuraukset ovat näkyneet islantilaisten lisääntyneenä hyvinvointina, vähentyneenä päihteiden käyttönä sekä menestyksenä urheilussa maailmanlaajuisesti. Hyvillä päätöksillä liikunnan ympärillä saadaan iloa, terveyttä ja säästöjä.

Anneli Lehto

nuorisovalmentaja

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas

Vaasa

Olipa kerran Juha, Petteri ja Timo. Vaalit oli tulossa ja he asettuivat ehdolle eduskuntaan. Mitenkä niitä ääniä sitten saadaan, miettivät?

Keksipä Juha mennä koululaisten luo oikein lapun kanssa. ”Jos vanhempanne minua äänestää niin lupaan, että teiltä en leikkaa.” Menipä Petteri opiskelijoille puhumaan. ”Jos minua äänestätte niin lupaan olla teiltä leikkaamatta.” Lähtipä Timo Espoon kaupungista ilosanomaa viemään köyhille, vähäosaisille ja eläkeläisille. ”Jos minulle äänenne annatte niin lupaan etten teiltä leikkaa.”

Niin kävi, että Juha voitti, Petteri toiseksi tuli ja Timo, Timo jytkyn sai.

Niinpä päätettiin perustaa oikein perusjytky, porvarihallitus. Juhasta tuli johtaja, Petteri sai rahat ja Timo hillotolpan.

Ensi töikseen pojat pyörsivät pyhät lupauksensa ja takit kääntyilivät heidän aloittaessaan leikkaukset. Ensin leikattiin Juhan koululaisilta, sitten Petterin opiskelijoilta ja viimein Timon köyhiltä ja eläkeläisiltä. Niin, syyllisiähän tähän olivat kierot valtiovarain virkamiehet, jotka eivät olleet kertoneet rahojen olevan lopussa. Eivät olleet pojat tuota huomioineet lupaillessaan.

Mutta sitten tuli viesti: Kilpailukyky on heikkoa, duunareilla liian isot palkat. Mitäpä neuvoksi? Neuvoa lähdettiin EK:n EVA:lta hakemaaan .

EVA:n Matti heitä neuvomaan: Pakkolaeilla uhkailkaa, jos eivät taivu. Mutta myös diiliä esittäkää.

Ai millaista diiliä? Semmoista artisti maksaa -diiliä, tässä tapauksessa duunari maksaa. Palkkojen alennus, työpäivän pidennys, lomarahojen leikkaus ja työnantajamaksut työntekijöiden maksettaviksi.

Siitäpä lähti Juha kiireesti ay:tä tapaamaan ja pakkolaieilla uhkaamaan, jos diilin eivät suostuisi. Tuostapa säikähti ay ja kiireesti diilin hyväksyi, kikyksi se nimitettiin mitä lie tarkoittaakin? Siitä sai Juha ja Petteri Jarin kanssa nyrkkiä iskemään, hillotolppa-Timo oli hiljaa.

Vielä oli sote sotkematta. Mitäpä jos pieni hallituskriisi aikaan saataisiin, puhelivat pojat. Niinpä siitä Juha ilmoittamaan, että jos ei selviä niin kohta Saulin puheille lähtisi. Niinpä yön yli nukuttua ilmestyi kolme iloista veijaria lamppujen loisteeseen ilmoittamaan sote-sovusta. Juha maakunnat saisi, Petteri verorahat, jotka sitten siirrettäisiin terveysbisnesyritysten kassaan valinnanvapauden nimissä. Siellähän kaverit jo niitä malttamattomina odottivatkin. Timo hillotolppansa pitää sai ja ei sanonut mitään.

Mutta sitten tuli Brysselin Jussi, julma-Jussi ja Timolle omasta puolueesta ovea näytti. Tuostapa jo Juha ja Petteri säikähtivät.

Juha jo lentokoneella Saulille eropyyntöä viemään lähti. Mutta Timopa ilmoitti löytyvän tarvittavan määrän napinpainajia. Pyörsi Juha lentokoneensa takaisin. Palkinnoksi sai Timo hillotolppansa pitää lisäksi neljä muutakin tolppaa palkkioksi tuli.

Mutta vielä oli työllisyysaste toteutumatta. Mitäpä sille tehtäisiin?

Silloinpa saivat Juha ja Petteri loistoidean: aktiivimalli. Jos ei tuntia työssä viikossa olisi, niin tukea silloin leikattaisiin. Kas kun tunnin viikossa töissä olevaa ei enää työttömäksi laskettaisi. Mutta kukapa sen esittäisi? En minä, sanoi Juha, enkä minä, sanoi Petteri. Mutta onhan meillä Jari. Hän se voisi esitellä.

Jaripa epäröi tuohan leikkaa pientä työmarkkinatukea, etten minä… ”Jari lopeta tuo omilla aivoilla ajatteleminen.”

Ja hokkuspokkus työllisyysaste saatiin juuri tavoitteeseen. Ja Juha ja Petteri loistivat kuin Naantalin aurinko. Vain yksi ei sanonut mitään, hillotolppa-Timo oli vaiti.

Se valtion velka on vielä hoitamatta, totesi Juha. ”Soitatko Petteri Finveraan ja pyydä maksamaan valtiolle velkansa 2,2 miljardia, tasan saman summan, minkä valtio pitäisi lainata budjetin tilkkeeksi. Voivat sitten lainata sen summan ulkomailta valtion takauksella.”

Näin tapahtui ja kas, ei tarvinnut valtion lisää velkaa ottaa ja se tulkittiin velan lyhennykseksi. Ja taas loistivat Juhan ja Petterin naama hiljaa vain oli hillotolppa-Timo.

Ja niin elivät Juha, Petteri ja hillotolppa-Timo onnellisina huhtikuun loppuun asti.

Sen pituinen se.

Kari Laitala

Vaasa

Elämme aikaa, jolloin köyhän pitää olla solidaarinen rikkaille. Suomen vientiteollisuus ja maailmanlaajuisessa talousjärjestelmässä pärjääminen menee suomalaisen köyhän edelle. Valmiiksi heikossa asemassa olevan ihmisen aktiivisuus ei lisäänny vähentämällä rahallisia tuloja ja leikkaamalla etuuksia, päinvastoin. Perusturva, tulot ja tuet, on oltava sillä tasolla, että ihminen voi hyvin ja pystyy olemaan aktiivinen.

Moni keskituloinen tietää, mitä ajanpuutteesta johtuva stressi on. Kun tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen, mitä pitäisi tehdä. Ihminen unohtelee asioita, laiminlyö yhteistä aikaa perheen kanssa, nukkuu riittämättömiä yöunia, liikkuu liian vähän – elämä kapenee. Käytännössä, kun on puute ajasta, ajatus keskittyy siihen ja kaikki muu jää huonolle hoidolle. Sama on rahan puutteen, eli köyhyyden kanssa. Ihmisen aivot keskittyvät rahan puutteeseen, jolloin kaikki muu kärsii.

Suomen nykyinen sosiaaliturvamalli on sekava, monimutkainen, hidas, vastikkeellinen ja sisältää kannustinloukkuja. Se ei aina vastaa ihmisten tarpeisiin ja työelämän muutokseen. Nykyjärjestelmä saattaa lannistaa entisestään, kyykyttää jo valmiiksi luhistunutta ja ajaa ihmisiä syvempään ahdinkoon. Lisäksi Suomen pitää poistaa eri virastojen päällekkäisyyttä ja vähentää byrokratiaa. Vasemmistoliitto näkee perustulon sosiaaliturvan uudistajana.

Perustulo olisi joustava, kannustava ja turvaa lisäävä sosiaaliturvan muoto muuttuvassa yhteiskunnassa. Perustulon tason tulee olla riittävä, niin että se vähentää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta. Toimeentulotuen tarpeen vähentäminen on keskeinen tapa vähentää loukkuja, sillä nimenomaan toimeentulotukea pidetään pahana kannustin- ja köyhyysloukkuna.

Vasemmistoliiton sosiaaliturvamallissa perustulo olisi 800 euroa. Rahoitus tulisi osittain siten, että perustulo korvaisi joukon nykyisiä perusturvaetuuksia sekä toimeentulotuen ja lisäksi ansio- ja pääomatulojen verotus yhtenäistettäisiin siten, että suurten tulojen verotus kiristyisi. Perustulo verotettaisiin pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

Ei perustulon kaltaista suurta yhteiskunnallista uudistusta tehdä yhdessä yössä, vaan sitä kohti tulisi mennä vaiheittain. Tulevan vaalikauden toteutuksia voisivat olla syyperusteisten minimietuuksien yhtenäistäminen, sosiaaliturvan ja palkkatulon yhteensovittamista helpottavien suojaosien korotus sekä rangaistusluonteisten karenssien poistaminen ja työttömänä opiskelun helpottaminen. Perustulokokeilua tulisi myös jatkaa sekä laajentaa.

Perustulon idea on lisätä kannusteita, luoda vapautta ja parantaa turvallisuutta. Sen avulla työttömien kontrollitarve vähenee ja byrokratia kevenee. Perustulon avulla ihminen saa mahdollisuuden yksilöidympien keinojen avulla toteuttaa itseään. Ihminen voi kouluttautua pelkäämättä leikkureita ja parantaa työllisyysmahdollisuuksiaan. Kaikkein tärkeintä on, että ihmisen stressi vähenee, elämänhallinta helpottuu ja hyvinvointi lisääntyy.

Anneli Lehto (vas.)

eduskuntavaaliehdokas

valtuustoryhmän pj.

Vaasa