Muuta tietä ei ajattelevalla ja tuntevalla kansakunnalla voi olla. Se asia on meiltä suomalaisilta kymmenillä menetelmillä kysytty, ja vastaus on aina ollut selvä kyllä Kekkosen historialliselle linjalle. Sen linjan alla Suomi on rakennettu maaksi, jossa on ollut turvallista elää ja asua.

Rauha ja liittoutumattomuus pitää käsittää kansakunnan perustuslaillisena itsestään selvyytenä, joka pitäisi olla selvää myös poliitikoille, puolueista riippumatta. Ne eivät ole kauppatavaraa, jota ostetaan tai myydään suhdanteiden mukaan.

Suomen tehtävänä on harjoittaa aktiivista ja aloitteellista, laajaan kansainväliseen yhteistyöhön pohjautuvaa ja rauhantyötä korostavaa ulkopolitiikkaa.

Maailma on täynnä kriisejä ja ristiriitoja, niin kansakuntien sisäisiä kuin ulkoisiakin. On taistelua demokraattisista ja inhimillisistä oikeuksista. On taistelua tasa-arvoisista vapauksista. On taistelua taloudellisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. On taistelua itsemääräämisoikeudesta. On taistelua luonnonvaroista ja elintilasta. On taistelua jokapäiväisestä toimeentulosta, leivästä ja vedestä jne.

Pahinta on kriisien eskaloituminen sodiksi. Niiden taipumus on pitkittyä ja mutkistua. Niiden ratkaisuun tarvitaan aina yleensä ulkopuolisia välittäjiä. Siksi Suomen pitää säilyttää historiallinen välittäjän ja rakentajan rooli. Suomen pitää siis pysyä irti sotilasliittoumista, niin maalla, merellä kuin ilmassa.

Ongelmien ratkaisun ydin on kuitenkin pyrkimys ristiriitojen rauhanomaisessa ratkaisussa, solidaarisuudessa ja toistemme auttamisessa. Tie ei ole helppo. Tie on kaita. Mutta sitä on kuljettava. Sitä vaatii ihmisyys ja humaanisuus. Aseet on taottava auroiksi.

Jos sota päästetään irti, niin olisi se pahin ihmistä ja luontoa koskeva katastrofi. Siinä ei ole mitään ylevää ja isänmaallista. Pelkkä surua ja murhetta yli sukupovien, jos siitä ylipäänsä joku selviää.

Kirjoittaja Arne Mäenpää (vas.)

Mielipidekirjoitus Pohjalaisessa 7.6.2016

Kirjoitus luettavissa Pohjalaisen sivuilla täällä >>