Vaasassa valmistellaan meille päätöksentekijöille asioita sammutetuin lyhdyin. Näyttää jopa siltä, että mitä isommasta asiasta on kysymys, sitä epämääräisempien esittelyiden perusteella päättäjät joutuvat ottamaan niihin kantaa. Esimerkkeinä jalkapallostadion kaikkine lisämiljoonineen, Wasa Station -hanke, josta tuskin on totuutta kuultu vieläkään, satama- ja laivasuunnitelmat ym.

Esittelijöinä toimivat virkamiehet, joidenka vastuulla on asioiden valmistelu ja niistä tiedottaminen.

Yksi tärkeimmistä viimeaikaisista ujutuksista listoille on säästäminen lasten ja nuorten ennaltaehkäisevästä hyvinvoinnista. Tavoitteet on petetty monella eri tavalla.

Laki lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin vuoden 1990 alussa. Silloin vielä ymmärrettiin, että lapsella täytyy olla oikeus kunnolliseen hoitopaikkaan, varsinkin silloin, kun kotona asiat eivät ole aivan kunnossa. Se tarkoittaa työttömyyttä, päihdeongelmia, sairautta yms.

Lasten subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa on kysymys laista. Ei siis mistään vähäpätöisestä säästölistan jatkeesta, jolla tavalla Vaasassa siitä aiotaan irtautua. Vaikka nykyisen hallituksen tahdosta lakia ollaan purkamassa, jää kunnille siitä huolimatta oma päätäntävalta, miten asiassa toimitaan.

Suurta vahinkoa ei saa päästää tapahtumaan säästämällä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksista.

Tämä on jo muutamissa kaupungeissa ymmärretty, toivottavasti täälläkin ymmärretään.

Kirjoittaja Kaupunginvaltuutettu Taina Inkeri Lehto

Mielipidekirjoitus Pohjalaisessa 26.1.2016

Kirjoitus luettavissa Pohjalaisen sivuilla täällä >>