Yhteiskunnallista työtä, jota työväenliikkeen veteraanien voimin on rakennettu, ollaan nyt murentamassa. Eläkeläiset sen jo varsin hyvin tiedostavat, kun indeksit leikataan ja lääkekuluja lisätään.

Kylmät ja tunteettomat hallitusvoimat ovat astuneet maneesille. Toimissa ja puheissa kuuluu vahvasti myös pääomaa edustavan EK:n ääni ja intressi.

Puheiden sisältö ei juuri poikkea 30-luvulla esitetyistä. Silloin myös vähäosaisia alistettiin pelolla, ja monia myös vankikoppiin laitettiin.

Mutta tiesikö äänestäjien enemmistö, mitä tuleman pitää, kun viime vaaleissa hallitukselle valtakirjan antoivat? Olivatko toiveet ja mielikuvat sitä, mitä meille nyt tarjotaan?

Varmasti monet tiesivät, ja jopa toivoivat. Monet myös syvästi pettyivät. Sen kertovat gallupit. Suuri puhallus kuitenkin tapahtui. Takkeja käännettiin ja lupauksia petettiin.

Sen johdosta ristiriidat kärjistyvät, ja epävarmuus hämmentää. Onko tällaista tapahtunut miesmuistiin?

Onneksi koko suomalainen ammattiyhdistysliike on herännyt unestaan ja on oikaisemassa rivinsä. Hallitus on heittänyt sellaiset haasteet, johon järjestäytyneen ay-liikkeen puolelta tarvitaan nyt myös tavallista vahvemmat otteet. Palkansaajien mielenilmauksessa syyskuussa Helsingissä jo vähän harjoiteltiin.

Olin mukana ja luotan punaiseen kolmioon. Ovathan kysymyksessä kansainvälisesti tunnustetut, suuret periaatteelliset ja demokraattiset kansalaisoikeudet, joita hallitus ei voi pukea pakkopaitaan ja mieltymysten mukaan leikellä.

Suomi on yhdistysten, etujärjestöjen ja sopimusten maa. Vaikuttamista ja yhteistyötä tarvitaan nyt kaikilla tasoilla. Toimitaan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Laitetaan kirkko keskelle kylää, tai mihin vaan, mutta sopimuksella, ei pakottamalla.

Kirjoittaja Metallin ao. 28:n varapuheenjohtaja Arne Mäenpään (vas.)

Mielipidekirjoitus Pohjalaisessa 26.1.2016

Kirjoitus luettavissa Pohjalaisen sivuilla täällä >>